Muistoja: Ensimmäinen nukkevuosi 2009

Innostuin katselemaan vanhoja Pullip -kuviani noin kuuden vuoden takaa. Vaikka nuket ovat vain yksi pieni harrastus aikuisen ihmisen vaikeassa ja monimutkaisessa, velvollisuuksien täyttämässä elämässä, niiden merkitys oli kuitenkin tuolloin alkuaikoina elämässäni yllättävän suuri. Tavoitan vieläkin sen kokemani tietyn innostuneisuuden ja lähestulkoon taianomaisuuden kun katselen näitä kuvia.

Ensimmäinen nukkeni Dal Tezca "Leonoora" juuri purettuna paketistaan. Oi sitä tunnetta, kun sai viimein hypistellä käsissään ihan oikeaa nukkea katseltuaan ensin sellaisten kuvia useamman kuukauden netistä.

Sitten heti perään Dal Angry "Amalia" saapui, ja voi millainen tyylikaksikko dalini olivatkaan...

Aluksi nukkejen oheistavarat olivat yhden käden sormilla laskettavissa, ja koska minulla oli kova vimma saada niiden tyyleihin vaihtelevuutta, ompelin niille itse vaatteita todella puutteellisilla taidoillani. Stock -kuntoisuus ei ollut minulle koskaan itseisarvo, Amalian saparotkin purin saman tien ja leikkasin Leonooran otsatukkaa mieleisempääni muotoon.

Sittemmin porukkaan saapui ensimmäinen Pullipini Rebecca (Asuka) joka tuntuu edelleen henkisesti jonkinlaiselta keskushenkilöltä ja alter egoltani nukkeporukassa. Tämän peruukin ostin käytettynä PullipSuomen foorumilta, ja leikkasin itse siihen otsatukan. Se on erittäin hyvälaatuinen ja sopikin Rebecalle loistavasti.

Ensi alkuun yritin olla hyvinkin tarinallinen nukkeilija. Mitään kovin kummoisia juonellisia viritelmiä en missään vaiheessa kehitellyt, vaan nukkejen touhut olivat arkisia; jos lähdettiin mökille niin siellä tietenkin uitiin ja nukuttiin siskonpedissä...

Sitten saapui Justine (Cornice), ja nukkeja pääsi kuvaamaan entistä monipuolisemmin ryhmässä. Tuohon aikaan hankin myös ihan tavan marketeista useamman setin Barbien vaatteita nukeilleni. Lisäksi ostin muutaman vaatteen käytettynä muilta harrastajilta, ulkomailta en vielä tuolloin uskaltanut mitään tilata. Nukkejeni pukeutumistyyli on aina ollut hyvin arkinen. Jotenkin koen, että arkisessa tyylissä niiden persoonallisuus tulee paremmin esiin, vaikka joku muu voisi varmaan kokea päin vastoin.

Näissä kuvissa on ihanaa kotikutoisuutta. Muutamaa olemassaolevaa peruukkia piti vaihdella päittäin ja kaikenlaisia kokeiluja oli tehtävä itse. Tässä vaiheessa Leonoora oli jo saanut obitsun ja Rebecca Volksin vartalon. 

Uusien vartaloiden saapuminen olikin iso ja odotettu juttu. Juuri obitsutettu Leonoora kauhistelee palasiksi laitettua Rebeccaa.

Nukkejen valokuvaaminen muuttui taas jännemmäksi, kun obitsujen myötä saattoi saada aikaiseksi monipuolisempia asentoja.

Sitten porukkaan liittyi ensimmäinen Taeyang Sam.

Nämä elokuussa mökillä otetut kuvat Amaliasta ja Sylvanian Families -siilivauvasta muistan erityisen hyvin, ja pidän niitä vieläkin tunnelmaltaan ja sommittelultaan onnistuneina.

Sitten saapui Fanny (Clarity). Olin tilannut sille jo valmiiksi obitsun, joten ainoat stock -kunnossa otetut kuvat tuli otettua heti nuken saapumisen jälkeen. Täytyy muuten ihmetellä näitä nimiä - jos nyt nimeäisin nuo kolme ensimmäistä Pullipiani, luulen että kirjoitusasut olisivat Rebekka, Justiina ja Fanni, sillä yleensä suosin suomalaisia kirjoitusasuja. Ilmeisesti tuolloin on kuitenkin ollut joku kansainvälisyyskausi menossa... Amalia sentään on Amalia eikä Amelie tms.

Todennäköisesti ensimmäinen ryhmäkuva silloisesta kuusihenkisestä nukkeporukasta. Fanny näyttää vielä vähän hämmentyneeltä saapumisensa jälkeen...

Syksyllä Justine sai obitsun, uudet silmät ja peruukin sekä Fanny uuden peruukin. Silmätkin ovat näköjään vaihtuneet, olisivatkohan nuo Asukan stockit. Tässä kohtaa näiden tyttöjen tyylit loksahtivat pitkäksi aikaa kohdalleen.

Nyt kaikille nukeille oli löytynyt oma tyyli ja persoona, ja porukka oli tietyllä tapaa valmis. Tietyllä tapaa ensimmäinen nukkevuosi päättyikin tähän. Myöhemmin Pullip-perheen nukkeihin ovat liittyneet Miona, Vilmiina ja Alisa sekä kolme sittemmin eteenpäin myytyä nukkea, mutta jollain tavalla nämä kuusi ensimmäistä tuntuvat olevan aina se ydinporukka. Olen todella iloinen siitä etten ole sortunut myymään näistä yhtäkään, vaikka joskus sekin on käynyt mielessä.