Vellamo ja Vellamon tyyli

Vellamo, Malliltaan Iplehouse JID I on toinen BJD:ni. Kuten nuken esittelysivulla kirjoitin, hankin sen käytettynä oikeastaan hetken mielijohteesta. Nukke oli perusnätti, muuntautumiskykyisen oloinen ja siitä tuli vaikutelma, että se voisi sopia Vienalle kaveriksi.

Alla on yksi ensimmäisiä Vellamosta ottamiani kuvia. Melko tyylitellyn ja tarkoituksellisen epärealistisen Vienan jälkeen Vellamon kasvojen yksityiskohtaisuus ja realistisuus yllätti. Pidän nuken tietynlaisesta surumielisestä ilmeestä, joka mielestäni näkyy esimerkiksi alla olevassa kuvassa.

Mutta. Mitä enemmän nukkea katselin ja kuvasin, sitä enemmän aloin kiinnittää tiettyihin piirteisiin huomiota ei-niin-hyvällä tavalla. Oli pakko myöntää, että pään muotoilussa ja meikissä oli myös sellaisia tekijöitä, jotka eivät ihan kympillä miellyttäneet minua. Kahdessa alakuvassa näkyvät minun silmääni hyvin ne minulle ongelmalliset piirteet.

Söpö suppusuu, nykerönenä ja terhakka ilme... En tiedä mikä siinä on, mutta Vellamo osaa olla söpö myös minulle väärällä tavalla. Pidän monista sellaisista sievistä ja kauniista nukeista jotka varmasti monen mielestä ovat tylsiä, ja omat nukkehahmoni taitavat heijastella omistajaansa siinä, että järjestään kaikki ovat aika kilttejä tyttöjä. Mutta on myös sellaista söpöyttä, joka jollain tavalla ärsyttää minua. 

Mitään oikeaa vikaahan nukessa ei ole, on yleisesti tunnettu tosiasia että nukkemaku on erittäin herkkä asia. Kun kuvailen niitä piirteitä, joihin sopeutuminen minulle on ollut vaikeaa, tiedän että samalla joku muu saattaa nähdä näissä kuvissa jotain ihan muuta.

Kun olin tarpeeksi asiaa tutkinut, minulle alkoi hahmottua, että erityisesti Vellamon melko neliömäinen kasvojen muoto ja hyvin laaja otsa jossa on sekä korkeutta että leveyttä, olivat minulle ongelma. Myös melko suorat kulmakarvat korostavat näitä piirteitä.

Samaan aikaan olen ollut koko ajan tosi innoissani Vellamon kropasta. Tarkemminhan kyseessä on siis Iplehousen mobility-type MSD-kroppa large bustilla. Se on aivan jumalainen. Pidän kurvikkaista vartaloista, ja tästä kropasta löytyy mukavasti lantion kaarta ja reidetkin ovat sopivan täyteläiset. Vellamon vartalo ajoi jatkuvasti nuken hahmosta tekemääni tulkintaa melko itsetietoisen ja aikuistuneen, flirttailevan naisen suuntaan, mutta se naama, voi, se naama! Kuvailin Vellamoa ilman peruukkia (sillä olin jo etukäteen arvellut, että peruukin malli ja väri vielä korostavat kasvonpiirteitä entisestään siihen väärään suuntaan) ja yritin keskittyä saamaan vartalosta irti niitä puolia joista tykkään. Alla olevassa kuvassa näkyy mielestäni vähän sitä aistillisuutta joka minua tässä nukessa viehättää.

Tietynlaisessa valossa ja ilman peruukin myötävaikutusta aloin nähdä Vellamon kasvoilla sitä itsetietoisuutta jota kaipaan. Poskipäiden muoto viehättää minua. Katseeseen saa tietyn arvioivan, raukean vivahteen ainakin tällaisessa terävässä valossa, joka heittää ripsien varjot silmän alle. Näyttää kuin Vellamo siristäisi silmiään hiukan arvioivasti.

Näiden kuvien myötä tajusin, että Vellamolle voisi sopia mahdollisimman lyhyt peruukki. Pidemmistä malleista peruukin täytyy olla ehdottomasti otsatukallinen, sillä jakaus ja kasvojen sivuille laskeutuvat hiukset korostavat leveää ja korkeaa otsaa minun makuuni liikaa. Olen tilannut Vellamolle mustan, polkkamittaisen otsatukallisen peruukin, mutta sitä odotellessa testasin vielä Vienan peruukilla.

Jos otsatukka on ylempänä, Vellamon pikkutyttömäisen söpö ilme säilyy, kuten alakuvasta näkyy. Ilmeisesti kulmakarvojen vaikutusta.

Kun taas peruukin laittaa hiukan alemmas ja kuvakulmaa vaihtaa aavistuksen alaviistoon, ilme muuttuu täysin!

Tämä alkaa olla sitä Vellamoa, joka minuun vetoaa. Taas tuo silmiensiristys -efekti, ja minun silmissäni suunkin ilme on näissä kuvissa aistillisempi, ei sellainen tyttömäinen suppusuu.

Nyt kun olen tässä pitkän postauksen verran haukkunut Vellamon söpöyttä, täytyy kuitenkin loppuun todeta, että juuri tämä moni-ilmeisyys on yksi niitä asioita, joka minua monissa BJD-nukeissa erityisesti viehättää. Kääntelin parin viikon takaisessa miitissä käsissäni yhtä Resinsoulin nukkea (Turre, jos luet tätä niin sori etten muista mitä mallia se Myrtti olikaan...) jonka ilme muuttui pienellä pään liikautuksella ylimielisestä ujoksi. Ja olin aivan haltioissani siitä.

Uutta peruukkia (ja silmiä) odotellessa siis.